Neverwinter Nights - Pelit

Kulmapaikan oma foorumi.

Moderator: LanXu

Neverwinter Nights - Pelit

Postby LanXu » Sat 20 Jan 2007, 22:56

Tämä ketju on tarkoitettu pelien kuvaamiseen. Mielellään yksi postaus per peli. Lähettäkää pelikuvat vaikka ImageShack:iin tai muuhun vastaamaan kuvapalveluun ja liittäkää pikkukuvan BBCode omaan pelikuvaukseen.

Pelimuoto: Moninpeli
Moduuli: Lands of Intrigue: Castle Spulzeer
Pelaajia: 3 (Vesur the Giantslayer, Reso Glitterbeard, Haran Marblefire)

Image Image

Kuvaus: Mahtava kolmen kääpiön seurueemme löysivät toisensa Eshpurtan kaupungissa ja päättivät yhdessä tuumin poistaa tätä kaupunkia ja lähiseutuja uhkaavan pahuuden.

Seurueen jäsenet värväytyivät armeijaan ja joukon mahtava johtaja Reso Glitterbeard otti ohjat käsiinsä. Hänen johdollaan ja Vesur the Giantslayerin erämaataitojen avulla seurueemme kulkivat voitokkaasta taistelusta toiseen.

Seikkailujen aikana Vesur Giantslayer ja Haran Marblefire tunsivat ajatusmaailmansa muuttuvan ja huomasivat ryhmän johtajan Reso Glitterbeardin tavoin, että käskyjen noudattaminen veisi heidät kohti onnellisempaa elämää.

Seuraava pätkä on ote kääpiöitä seuranneen ja nyt edesmenneen bardin päiväkirjasta:
Seurue kohtasi vihreän lohikäärmeen poistaessaan epäkuolleita maailmankartalta. Ei vaadittu montakaan kääpiökirveen iskua, kun moinen kaamea hirviö jo makasi maassa kuolleena kuin kivi. Lohikäärmeen aarteen saamisen aiheuttama ilo kuitenkin latistui varsin nopeasti, kun seurue ymmärsi, että tällaisia kaameita, pelkoa levittäviä otuksia kulki vapaana kaikkialla Amnissa. Vesur johdattikin meidät nopeasti laaksoon, joka kuhisi näitä siivekkäitä petoja sekä niiden herättämiä kypärähirmuja. Reson johdolla kirveet sekä Haranin sotakirves iskivät laakson pohjalla olleeseen ruskeeseen lohikäärmeeseen ja matelija oli hetkessä kyljyksinä, joita kääpiö seurue söi taistelun jälkeisenä yönä.

Laakso ei ollut vielä kuitenkaan puhdistettu kaikesta pahuudesta. Syvän luolaston oven suulla ryhmää odotti suuri musta lohikäärme Auroxas. Koolla ei ole merkitystä kun vastassa on kolme hampaisiin asti aseistettua ja taiottua kääpiötä. Pian Faerün menetti yhden lohikäärmeen lisää.

Kulkiessaa syvemmälle luolaan, seurue tunsi lämmön nousevan ja kuumien höyrypilvien vaikeuttavan hengittämistä. Tämä oli selvästi punaisen lohikäärmeen paikka. Sankarien silmät olivat pullahtaa silmäkuopistaan, kun he näkivät tämän kaamean pedon. Se oli isoin ja vaarallisin lohikäärme, minkä he olivat ikinä kohdanneet! Jumaliaan rukoillen ja kuolemaa uhmaten kääpiöt kävivät hyökkäykseen. Balagos, lentävä tuli, ehkä mantereen mahtavin lohikäärme piti näitä naurettavia kääpiötä pelkkänä hetkellisenä riesana. Ylimielisyys kuitenkin väistyi, kun kääpiökirves leikkasi lihaa ja lohikäärme otti vakavaa vahinkoa suomupanssariinsa. Edes lohikäärmeen tuli ei tuntunut kunnolla tehoavan kääpiöihin, koska Haran paransi hyökkäävää Resoa ja Vesuria taustalla. Lohikäärme kuitenkin huomasi tämän ja henkäisi tappavaa tultaan Harania kohti, joka kohtasi loppunsa ystäviään auttaen. Ystävänsä lopusta kauhistuneina Reso ja Vesur hyökkäsivät entistä raivokkaammin suurta punaista vastaan ja lopulta Reso Glitterbeardin jumalaisen voimakas isku halkaisi lohikäärmeen ja se kaatui jyrähtäen kuolleena maahan. Lohikäärme oli kuollut ja Haran oli kuollut sen kanssa. Kaksikko ei ehtinyt kauaakaan surra ystävänsä kuolemaa, kun luola jo täyttyi jumalallisesta valosta ja Haran ilmestyi heidän eteensä kuin tyhjästä. Hänen jumalansa oli sallinut hänen vielä palata taistelukentille.

Iloiten kaverukset keräsivät lohikäärmeen aarteen ja itsevarmuutta uhkuen he haastoivat puolilohikäärmeet läheisissä metsissä. Lopulta viimeinenkin luonnoton lohikäärmeen ja ihmisen sekasikiö kohtasi loppunsa ja rauha oli palannut maahan.


Nyt lähiseudut ovat pyyhitty pahuudesta, mutta vielä eivät sankarit tunne kaikkien viattomien olentojen olevan turvassa. Reson johdolla seurue jatkaa matkaansa etelään tuhoten kaiken pahuuden tieltään...

Taistelut jatkuvat. Ei mennyt kauaakaan, kun urhea seurueemme jo sai tehtäväkseen yhden mielihommansa: jättien poisto-operaation lähiseuduille. Jättien räjähtelevät polvilumpiot silmissään ystävykset lähtivät iloiten matkaan, laskien leikkiä siitä, kuka kaataa eniten näitä käveleviä puupökkelöitä.

Kesken matkan seurue kuitenkin törmäsi suureen torniin ja uteliaisuus vei heidät sisään. Kauhukseen he huomasivat sen olevan täynnä äärimäisen voimakkaita olentoja toisilta olemassaolon tasoilta - Slaadeja. Papin avustuksella seurue suojautui näiden kuolettavien nilviäisten taikoja ja näkymättömyyttä vastaan ja olennot palautettiin kääpiökirveen avustuksella sinne mistä ne olivat tulleetkin.

Tästä eteenpäin kääpiöseurueen etenemisestä ei ole tietoa.

... ja kaiken tämän seikkailun aikana ryhmälle ei ole käynyt selväksi miksi ihmeessä he eivät ole nähneet pahaa hovimestaria, joka aina kriittisellä hetkellä lyö ystävällisesti oven nenän edestä kiinni. Lisäksi ihmetyttää, että miksi jokainen ryhmän tekemä teko seuraa oikeuden tahtoa. Uskomatonta on myös se, että miten mahtavia teleportaatioesineitä jaellaan lähestulkoon ilmaiseksi ja harvinaisia, jumalanveroisia vastustajia ilmestyy muualle katsoessa aina lisää ja lisää. Maailma on ihmeellinen paikka!
Last edited by LanXu on Wed 31 Jan 2007, 19:34, edited 15 times in total.
User avatar
LanXu
Mode
 
Posts: 21
Joined: Mon 13 Dec 2004, 00:59
Location: Lappeen Ranta, silloin tällöin Pöytyä

Gremnak Loremaster in Aielund

Postby Fitzhood » Sun 21 Jan 2007, 01:03

Tässä on raportti pelaamastani yksinpelimoduulisarjasta, Aielund Sagasta. Olen tällä hetkellä pelannut neljännen näytöksen toisen osan läpi, joten loppu häämöttää. Jäljellä on vielä julkaisematon 4. näytöksen 3. osa.

Pelimuoto: Yksinpeli
Moduulisarja: The Aielund Saga
Pelaaja: Gremnak Loremaster (Male Human Bard/Fighter)

Image

Kuvaus: Aielund on kuningaskunta, joka on sodassa naapurimaata vastaan. Armeijan poissaollessa levottomuus kotimaassa kasvaa, ja sekä kylät että tiet muuttuvat turvattomiksi maantierosvojen määrän kasvaessa ja barbaarien valmistellessa hyökkäystä.

Tämän keskellä saapuu Bracksworthin kylään tien päällä asuva bardi, Gremnak Loremaster, joka kykenevänä miehenä päättää tehdä rahaa avittamalla kylän pormestaria ongelmiensa kanssa. Palkkasoturin työssä selvitäkseen Gremnak päättää kouluttautua myös taistelijaksi, sillä lukuisat vastustajat eivät epäröi käyttää terästä pysäyttääkseen asioihinsa sekaantuvan muusikon.

Maan politiikkaan sekaantuva taistelijabardi ennättää retkiensä aikana moneen paikkaan ja kohtaa mitä merkillisempiä otuksia, toisinaan selvittäen konfliktit puheenlahjojensa avulla, mutta jakaa myös runsaasti oman käden oikeutta kohdatessaan häikäilemättömiä kelmejä. Tavanomaisesta bardista poiketen Gremnak on hyvin järjestelmällinen ja noudattaa yleensä lakia viimeiseen asti, mutta liiallinen kaavamaisuus ajattelutavassa tuntuu häiritsevän hänen musiikillista luomistaitoaan, joten joskus hänen on pakko heittäytyä spontaaniksi, yleensä laukomalla sopimattomia vitsejä ylempiarvoisilleen.

Gremnak Loremaster on edennyt matkansa aikana pitkälle, ja hänestä on tullut taitava bardimagian käyttäjä, sekä ketterä kahta miekkaa heiluttava soturi. Ihmiset, joiden kanssa hän asioi, jaksavat hämmästellä hänen urotöitään, vielä senkin jälkeen kun Gremnak on palkittu saavutuksistaan aatelisarvolla ja kun hän on maan kuuluisin sankari. Gremnak on yksinäinen susi, ja hän ei mielellään työskentele apureiden kanssa, mutta hänestä kerrotaan tarinoita, joiden mukaan hän oli jonkin aikaa mahtavan pronssisen lohikäärmeen kumppani ja yhdessä he löivät lukemattomia voimakkaita vihollisia.
Last edited by Fitzhood on Mon 19 Feb 2007, 22:24, edited 2 times in total.
User avatar
Fitzhood
regular
 
Posts: 99
Joined: Mon 13 Dec 2004, 22:31
Location: Turku, ajoittain Aura

Gruumshah: master of the universe

Postby Fitzhood » Thu 25 Jan 2007, 21:44

Pelimuoto: Yksinpeli
Moduuli: Endless Nights
Pelaaja: Gruumshah (Male Half-orc Barbarian/Sorcerer/Red Dragon Disciple)

Image

Gruumshah puoliörkki lähti seikkailemaan, koska ei kestänyt kaoottisen örkkiyhteiskunnan melskeitä. Gruumshah arvosti voimaa yli kaiken, kuten örkit yleensäkin. Hän palvoi örkkien ylijumalaa Gruumshia, jolta oli nimensäkin saanut, ja halusi tulla kaikkien aikojen vahvimmaksi kuolevaiseksi. Hänellä oli hyvä alku, sillä hän oli poikkeuksellisen vahva jo syntyessään, ja valtataistelu veljiensä kanssa oli antanut hänelle mahdollisuuden joko kasvaa vahvemmaksi tai kuolla. Gruumshahin voimistakin huolimatta häntä katsottiin kieroon hänen epätavallisen sinisen ihovärin takia.

Barbaarin taistelutyyliin oppinut Gruumshah oli kuullut, että hänellä saattaisi olla lohikäärmeen verta suonissaan, koska hänen tuntemattomaksi jäänyt äitinsä oli ollut velhotar, joka osasi loitsia sisäsyntyisesti. Kovalla harjoittelulla Gruumshahin onnistui opetella loitsimaan yksinkertaisia taikoja. Taiat eivät kuitenkaan juuri kiinnostaneet Gruumshahia, sillä hän halusi päästä käsiksi todellisiin voimiin, jotka piilisivät lohikäärmeen veressä. Seikkailujensa aikana hän onnistui herättämään piilevät kykynsä ja lopulta hänestä muuntautui puolilohikäärme! Gruumshah sai näin valtavat voimat, mutta Gruumshah piti tätä vain välietappina matkallaan kohti äärimmäistä fyysistä voimaa, jonka tuntevat vain muinaiset lohikäärmeet.

Matkoillaan Gruumshah tappoi uskomattomia määriä vastustajia, pieniä ja suuria. Kukaan ei säästynyt Gruumshahin vihalta, jos teki virheen ja asettui hänen tielleen. Osan Gruumshah tappoi hetken mielenjohteesta, osan koska hänet oli palkattu siihen. Aseenaan hän käytti uskollista kahden käden kirvestään, joka ei ollut kovinkaan vahvasti loitsittu, mutta Gruumshahin käsissä se oli kauhistuttava tuomiopäivän työkalu.

Gruumshah tyhjensi monia kokonaisia metsiä hirviöistä, ja murskasi demoneita palvovan kultin, joka oli levittäytynyt laajalle alueelle ja piti seutua kauhun vallassa. Gruumshah vihasi erityisesti duergareita, joita tuntui hyökkäilevän hänen kimppuunsa vähän väliä, aina raukkamaisesti varjoista. Vastustajan maahan kaataminen (Gruumshahin suosikkitaktiikka) ei tuntunut auttavan duergar-salamurhaajiin, koska ne vain katosivat varjoihin samantien ja ilmestyivät taas selän taa. Vaikeuksista huolimatta Gruumshah teurasti nämä harmaat karvanaamat armotta viimeiseen äpärään asti ja leikkasi parrat irti kuolleilta. Gruumshahin suosikkivastustajia olivat hintelät velhot, jotka oli helppo kaataa maahan, läimiä pitkin seiniä ja pyyhkiä heillä lattioita. Yleensä jo pari kunnon sivallusta saivat heidän heikot ruumiinsa hajoamaan kappaleiksi ja levittämään sisuskalunsa ympäristöä koristamaan.

Seikkailuidensa päätteeksi Gruumshah sai arkkivelhon tapaiselta rääpäleeltä tehtävän tappaa voimakas velho, joka piti majaansa aavikolla luolassa. Avuksi velho antoi magiakäärön, josta saisi mahtavat suojataiat taisteluun. Gruumshah repi käärön tehtävänantajansa silmien edessä ja kertoi tälle tekevänsä saman toimenpiteen sille luolassa piilottelevalle nyhverölle. Päästyään luolaan, Gruumshah surmasi jokaisen näkemänsä elävän olion ja raivasi tiensä loppuvastuksen luo. Mokoma vätys ei mahtanut mitään Gruumshahin nopeille iskuille, jotka kaatoivat hänet aina maahan, keskeyttäen loitsimisen. Viimeisellä iskullaan Gruumshah halkaisi yllättävän kestäväksi osoittautuneen velhon kallon ja lähti hakemaan palkkiotaan.

Saatuaan taas kerran palkaksi hyödyttömiä taikaesineitä, Gruumshah sivalsi tehtävänantajaltaan pään irti ja hoiteli muitakin ympärillä olevia kuolleiden kirjoihin. Valitettavasti paikalla oli liikaa kokeneita velhoja. Gruumshah halvaannutettiin ja hänen päälleen viskottiin salamoita ja happosadetta. Lopulta kaikki magiahyökkäykset olivat Gruumshahillekin liikaa ja hän liittyi Gruumsh-jumalan tuonpuoleiseen armeijaan. Hänet muistetaan edelleen yhtenä kaikkien aikojen vahvimpana kuolevaisena, mutta kiistatonta statusta hän ei ehtinyt saavuttamaan.
User avatar
Fitzhood
regular
 
Posts: 99
Joined: Mon 13 Dec 2004, 22:31
Location: Turku, ajoittain Aura

Postby Chestbursted » Wed 31 Jan 2007, 21:54

Pelimuoto: Moninpeli
Moduuli: CC1: Gates of Myth Drannor
Pelaajia: 3
[url=http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Baldur's_Gate_characters#Garrick]Garrick[/url] (Fitzhood), [url=http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Baldur's_Gate_characters#Kivan]Kivan[/url] (LanXu/Voika), [url=http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Baldur's_Gate_characters#Coran]Coran[/url] (Chestbursted)

Ryhmä koostuu Baldur's Gate -pelin mukaan otettavista hahmoista vapaasti käännettynä D&D 3E:n mukaisiksi.

Seikkailijat kerääntyivät kasaan Baldur's Gaten kaupungissa Bhaalin lasten yhteenoton seurauksena. Kaupungin alla käydyn taistelun jälkeen Bhaalin jälkeläinen lähti omille teilleen, jättäen osan seuralaisistaan puille paljaille, vieden kaikki rahanarvoiset taikaesineet mukanaan.

Kolmen hieman kaoottisen henkilön ajatusmaailmat kohtasivat ja he kiertelivät maita seikkailujen toivossa. Corania ja Kivania motivoi ihmisten, ja muidenkin erinäisten humanoidien, auttaminen. Hieman sekaisin olevaa ikuisesta äänenmurroksesta kärsivää Garrickia taas johdatti seikkailuihin toivo eeppisistä tarinoista ja niiden myötä helpoista naisista.

Eräällä merimatkalla Myth Drannorin tuhoutuneen haltiavaltakunnan rajoilla kesken kaiken laivan kannelle tupsahti peloissaan oleva haltia-neito, tyrkäten sankareillemme osan oudosta sauvasta, ja hävisi saman tien sinne mistä oli tullutkin. Heti neidon kadottua ilmestyi vihainen epäkuollut maagi, kutsuen pieniä paholaisia nihkeästi vastailevien matkalaisten kiusaksi.

Laivan rantauduttua paljastui, että rannat kuhisivat ryösteleviä kalahumanoideja, joista oli päästävä eroon.
Sankarimme kävivät taistoon suomustaen vihaisia epäluomia auttaakseen kauppiaan matkaamista. Kauppiaan karavaanin seurassa he kulkeutuivat yhä syvemmälle Myth Drannorin muinaiseen valtakuntaan...

Kalaotusten juonia tutkiessaan ryhmä törmäsi vanhaan vihreään lohikäärmeeseen. Coran ja Kivan olivat valmiina hyökkäämään tätä järjettömän voimakkaan pahan olion kimppuun kyselemättä, mutta Garrick kaikessa hulluudessaan, vähemmän motivoituneena kaiken pahan tuhoamisesta, suostutteli muun ryhmän keskustelemaan lohikäärmeen kanssa. Garrickia vaivasi houkutus lohikäärmeen voimakkaista taikaesineistä ja kullasta, mutta halu jäädä henkiin oli siltikin suurempi. Ehkä lohikäärme saa tuta rangaistuksen pahuudestaan ja sekopäisen bardin eeppisyyden tavoittelun jonakin päivänä...[/url]
o_O;
Chestbursted
regular
 
Posts: 32
Joined: Fri 17 Dec 2004, 18:44
Location: Tampere, joskus Pöytyä

The Aielund Saga as told by Welmar, Part I

Postby Chestbursted » Sun 04 Feb 2007, 02:01

Pelimuoto: Moninpeli
Moduuli: The Aielund Saga Act I
Pelaajat:
Garen, Menok, Welmar
Ryhmä merimatkalla.

Varoitus: Päiväkirjamerkinnät kertovat melko yksioikoisesti koko moduulisarjan juonen.

Otteita ryhmän tarinankertojan, Welmarin päiväkirjasta, osa otteista sensuroitu Aielundin kuninkaallisen tiedonvälitystoimiston toimesta:

Pitkän sateessa kulkemisen jälkeen, päädyin Aielundin kuningaskuntaan, Bracksworthin kylään. Paikallisessa majatalossa vaatteitani kuivatellessa törmäsin varsin erikoisiin huonetovereihin, nuoreen jokseenkin vihamielisen oloiseen maahiseen sekä toiseen yhtä yrmeään, joskin rauhallisempaan puolhaltiaan. Yritin tiedustella heidän taustojaan ja taitojaan, mutta he eivät juurikaan lämmenneet uteluilleni tai hieman sopimattomille vitseilleni. Sain selville vain, että kummatkin ovat perehtyneet taikuuteen. Maahinen vaikutti äkkipikaiselta, epäilyttää, ettei hän ole pahemmin taikaopusten vieressä homehtunut, toisin kuin puolhaltia seuralaisensa, josta suorastaan haistoi vanhojen kirjojen pölyn.

Sateen loppumista odotellessamme päädyimme yhdessä alakertaan tuopillisille jos parillekin, vain saadaksemme tietää, että oluen tuonti läheistestä panimosta oli katkennut. Kuivalla kurkulla yritin udella, mistä moinen johtuu, mutta minut ohjattiin pormestarin puheille. Erikoiset uudet tuttavuuteni liittyivät matkaani, palaen halusta päästä pois märästä pikkukylästä. Nämä nykyajan nuoret vain eivät arvosta hiljaista maalaiseloa, jota vietin vaimoni kanssa...

Ratkoimme kyläläisten ongelmia kiristäjien opettamisesta tavoille tuholaisten tuhoamiseen ja outojen äänien tutkimiseen ladoissa. Suojaksemme palkkasimme seuduista erityistä kokemusta omaavan raavaan samoojan, joka ei juuri ihmissuhdetaidoiltaan loista. Hänen töykeytensä herätti hieman paheennusta etenkin maahis-seuralaisessamme, mutta johtamistaidoillani sain tilanteen pysymään rauhallisena. Lähistöllä olevalla laitumella pelastimme karjalauman verenhimoisen yksinäisen suden armoilta... Kyläläisiltä emme näitä lauhkeita otuksia voine kuitenkaan samoin perustein puolustaa, ei niin, ettei kunnon nautapata itsellenikin maistuisi silloin tällöin.

Viimein saimme luvan poistua kylästä, tosin päinvastaiseen suuntaan kuin alunperin halusimme, vieläpä koboldien piinaamalle tielle mukanamme viesti kylän lisäjoukkojen tarpeesta lähistön linnoitukseen. Menok vaikutti heittelevän taikojaan ja ampuvan vasamiaan erityisellä innolla, jollei jopa raivolla, koboldi-joukkojen niskaan. Hän jahtasi jopa erästäkin haavoittunutta yksilöä suoraan vihaisen karhun talvehtimisluolaan. Valitettavasti jouduimme häntä ja muuta ryhmäämme puolustaaksemme päättämään tämän ylvään luontokappaleen päivät. Samalla löysimme onnettoman matkalaisen ruumiin raadeltujen ja osaksi syötyjen koboldien joukosta, tilasta päätellen oli vaikea sanoa, oliko matkalainen joutunut koboldien vaiko karhun uhriksi. Koboldit veivät yllättävän varomattomalta samooja-apuriltamme hengen, mutta onneksi Menok oli sosialisoinut tuhotuista vankkureista arvokkaan kuolleistaherättämiskäärön, josta hän luopui hampaitaan sen arvon menettämisen vuoksi kiristellen. Toivottavasti nuori samooja oppi tästä onnettomasta tapauksesta varovaisuutta jatkoa ajatellen tai edes jatkossa pitämään silmällä luontaista taikuriamme...

Lopulta saimme viestin kuljetettua perille ja palattua kylään, vain kuullaksemme, että pohjoinen on täynnä tien varsilla piilottelevia ryöväreitä. Ryöväreiden kitkeminen lähimetsistä vei pari päivää heidän määränsä ja voimakkuudensa vuoksi. Lopulta Garenin ja Menokin mahtavien taikojen avulla kellistyi rosvojoukon johtaja. Poimimme hänen päänsä ja ryöväämänsä esineet parempaan käyttöön, pään toimitimme sen iloisena vastaanottavalle pormestarille suurta palkkiota vastaan. Palkkion ohessa kuulimme, että suojelijaksemme (ja tavaroiden kantojuhdaksi aasien puutteessa) palkatun samoojan, Danten, entinen työnantaja tarvitsisi apuja salametsästäjien kytkemisestä kuninkaan omistuksessa olevasta metsästä.

Ennen metsään lähtöämme ostimme Dantelle paremman metallisen sotisovan entisen heppoisen nahkapanssarin tilalle sekä päätä suojaavan kypärän. Samalla toivoimme, että erilainen asu ja kasvojen peittäminen hämäisivät hänen entisiä työtovereitaan, sillä Dantea ei luultavasti oltu erotettu suopeissa merkeissä.
Tehtävä osoittautui yön pimeyden takaaman yllätyksen turvin rosvojen kitkemistä paremmin ja pian metsän eläimet olivat turvassa julmalta teurastukselta. Samaa ei voida sanoa metsästäjistä. Lopulta saavuimme pahamaineisen joukkion johtajan, <tästä kohtaa osa lauseesta puuttuu jostain syystä>, mökille, jossa käytiin kiivas taistelu. Menok aloitti loitsimisen liian lähellä taitavaa vastustajaamme, joka huitaisi miekallaan häntä pahasti haavoittaen. Taistelun tuoksinassa Danten toiminta vaikutti jokseenkin oudolta, miten voi olla, ettei ammattitaitoinen suurta kahdenkäden miekkaa heiluttava taistelija osu vastustajaansa pienessä mökissä, jossa on juuri ja juuri tilaa heiluttaa tuota kookasta asetta. Pienessä tilassa vastustajallemme heikommin pärjäävät ryhmämme jäsenet, etenkin minä itse ja Menok haavoituimme pahasti, mutta Garen taikojensa luomassa aavemaisessa ulkoasussaan vältti taitavasti <lauseessa outo katkos> iskut ja sai nopeasti taistelun tuoksinnassa parannettua haavoittuneet.

Lopulta pahansisuinen vastustajamme oli voitettu ja tutkimme mökin sisällön. Jo nyljettyjen eläinten nahat palautimme metsänvartijoille, metsästäjien nahat jäivät metsän asukkien parhaaksi katsomaan käyttöön. Matkalla paransin erään vahingoittuneen peuran ja tapasimme varsin hemaisevan samoojattaren, jolla oli selvästikin jotain Dantea vastaan, mutta vaikutti selvästi lämpeävän vanhemmalle charmantille herrasmiehelle... Keskustelumme kuitenkin ajaitui johonkin läheiseen luolaan asettuneen lähialueiden eläimiä pelottelevaan olentoon.

Päätimme näistä huhuista huolimatta hakea kauan janoisina kärsiville maanviljelijöille olutlastin teiden vapauduttua kauppiaita terrorisoivista rosvoista. Oluttynnyrien kolahdettua Bracksworthin majatalon lattiaan olimme paikallisille jo suuria sankareita. Tämän maineen turvin myimme ylimääräiset varusteemme ja ostelimme kohtuullisen voimallisia, arvokkaita taikaesineitä. Esimerkiksi itse törmäsin harvinaiseen peikkojen vertaisen itsenäisen paranemisen mahdollistavaan sormukseen, jonka pujotin sormeeni. Menokin kaulalle oli jostain ilmestynyt ainakin amuletti, ties mitä muuta tämä ahnealta vaikuttava seuralaiseni oli itselleen hamunnut. Garenille ostin paremmilla kauppataidoillani suojaavan maagisen sormuksen, hänen itse tutkiskellessaan kauppiaalta löytyviä maagisia kääröjä.

Lopulta matkasimme läheiseen Culdenyn satamakaupunkiin, jonka panimosta kävimme jo olutlastin noutamassa. Paikallisella papiston edustajalla oli nukkumisongelmia läheisestä kryptasta öisin kuuluvan metelin vuoksi. Päätimme tarkastaa syyn tähän, joka paljastuikin varsin äkkiä irtonaisen lattialaatan muodossa. Salakavala Menok vahingoitti mainettamme, jos ei muiden niin itsemme silmissä, ryöväämällä hautoja. Edes yleensä varautunut Garen ei tuntunut pistävän tätä pyhäinhäväistystä pahakseen ja oli lähellä liittyä rötöstelyyn. Onneksi sain kiinnitettyä nuorten huomion lattialaatan nostamiseen ja sen alta paljastuviin tikkaisiin. Alta löysimme <tekstiä on kadonnut tai poistettu pitkä pätkä, luultavasti useita virkkeitä> amuletin, jonka palautin haudassa sijaitsevan patsaan kaulaan korvatakseni edes osan nuorten aiemmasta hautojen vandalisoinnista. Tilanteen raportoimme tilanteesta papiston lisäksi myös paikalliselle varuskunnalle. Sotatilan vuoksi nämä uutiset olivat erittäin huolestuttavia. Kuningas kylläkin itse jostain syystä hyökkäsi naapurivaltioon, mutta en ole asiasta kuullut kaikkia tahoja joten en kommentoi tilannetta enempää...

No takaisin matkamme selostamiseen. Päädyimme paikalliseen majataloon, josta löytyi ennen huoneisiin vetäytymistämme erittäin puhelias kääpiökauppias. Hänen veljensä oli kadonnut muinaista klaaninsa asuinpaikkaa etsiessään, joten lupauduimme pitämään silmämme auki matkoillamme.

Garen ystävällisesti maksoi majoituksemme, joka sijaitsi yläkerrassa. Siellä Menokin kanssa väärälle ovelle eksyttyämme huomasimme jotain eriskummallista ja vaarallista. Jo pikainen asiantunteva vilkaisu paljasti, että huoneen, jota aluksi luulimme omaksemme, ovi oli tappavasti ansoitettu. Garen olisi jättänyt asian sikseen, mutta me muut yleisen turvallisuuden vuoksi huolestuneena päätimme tuhota koko oven ansan mukana taioillamme, koska kukaan paikalla olevista ei osannut tappavaa viritystä turvallisesti muuten purkaakaan. Oven takaa paljastui tyhjä huone, joka ei selvästikään ollut omamme. Uteliaisuudessani astuin huoneeseen, epäilys piilevästä vaarasta kalvaen. Varjoista kimppuuni hyökkäsi mustiin pukeutunut kasvonsa peittävä hahmo kahta käyrää, erikoista miekkaa samanaikaisesti heiluttaen ilman mitään varoitusta. Olisin keskustellut hänen kanssaan oliko hän miettinyt kaikkia mahdollisuuksia ansaa asettaessaan, esimerkiksi ympäriinsä juoksentelevia puolituis- tai ihmislapsia. Valitettavasti hahmo vain haavoitti minua vakavasti, joka ei tosin uuden sormukseni ansiosta ollut pysyvää. Danten miekan sekä Garenin ja Menokin taikojen avulla loppuun asti kiivaasti taisteleva salamurhaaja kaatui elottomana maahan. Häneltä löytyi vain hämyiseen ammattiin viittaavat varusteet ja arvokkaan oloiset miekat. Tutkimme huoneen vielä vaarojen varalle ja poistuimme omaan huoneeseemme, jonka Garen kertoikin varanneensa käytävän toisesta päästä. Olisi heti sanonut...

Seuraavana aamuna aloitimme täysimittaiset tutkimukset satamakaupunkiin kohdistuneen vaaran osalta. Pyrimme paikallisen varakkaan kauppiaan puheille, mutta valitettavasti hän oli sulkeutunut vain paremmille piireille avoimena olevalle herrasmieskerholle. Sihteerin puheista ajattelimme pyytää apua sisällepääsyssä paikalliselta pormestarilta, joka vaikutti järkevältä herralta ja auttoi meidät sisään. Vaarasta keskusteltuamme tämän varakkaan kauppiaan ja hänen turvallisuudestaan vastaavan palkkasoturin kanssa, nämä kummatkin liukenivat paikalta vähin äänin. Raportoimme tilanteen paikalliselle varuskunnalle, mutta mitään enempää ei asian eteen ollut tehtävissä.

Jatkoimme satamakaupungin tutkimista, löysimme muutaman mielenkiintoisen kauppiaan, kuten jousitarvikkeita myyvän haltian sekä eksoottisia tavaroita kauppaavan maahisen, jolla oli mielenkiintoisia taikaesineitä.

Satamassa meidät pysäytti eräs kippari, joka pyysi apua paikallisen satamamestarin katoamisen selvittämisessä. Tutkimmekin läheisen rottia kuhisevan varastorakennuksen sekä satamamestarin kodin johtolankojen toivossa. Valitettavasti löysimme vain verijälkiä, jotka viittasivat henkirikokseen. Tiedustelimme asiasta syrjään ankkuroidun aluksen omistajalta, joka ammatikseen kauppasi myös hämärämmille ammateille suunnattuja varusteita. Tulimme hyvin juttuun ja hän ohjasikin ystävällisesti epäilyksemme erääseen salakuljettajaan.
Tämä osittaisesti tunnustikin tekonsa ja kävi ryhmämme kimppuun apureidensa voimin, mutta Menokin lamaannuttavien väriryöppyjen ansiosta selvisimme taistelusta ehjin nahoin. Salakuljettajan tavaroiden ja vihjeiden ansiosta löysimme vielä satamamestarin ruumiin ja raportoimme tilanteesta kipparille, joka oli tyytyväinen mysteerin ratkeamiseen.

Päätimme jatkaa seikkailujamme etsimällä kadonneen muinaisen kääpiölinnoituksen. Se löytyikin ogrejen piirittämänä, täynnä bugbeareja, noita goblinoideista suurimpia ja voimakkaimpia. Kiivaan taistelun jälkeen vapautimme pahan vallasta entisen kääpiöiden temppelin ja kukistimme kaikki linnoituksen pahat asukit. Erään oven eteen oli jätetty varoitus, jonka vuoksi emme uskaltaneet sitä avata. Jatkoimme syvemmälle luolaston uumeniin, joka kuhisikin epäkuolleita ja hämähäkkejä. Hämähäkkien pesää tuhotessamme törmäsimme suureen kasaan kääpiöiden takomia maagisestiparanneltuja aseita.

Yhä syvemmälle vievät käytävät johtivat meidät vettä täynnä olevan luolan pohjalle, josta löysimme lopulta mustien lohikäärmeiden poikasten saartaman etsimämme kääpiön ruumiin. Kostimme tämän kuoleman ja keräsimme arvoesineet kääpiön veljelle vietäväksi. Emme uskaltaneet jatkaa luolan tutkimista valmistautumatta, sillä lohikäärmeiden poikaset eivät liene kaukana vanhemmistaan noin nuorella iällään. Peräännyimme jälkiämme pitkin ja palasimme kaupunkiin ilmoittamaan kääpiökauppiaalle veljensä kuolemasta ja palautimme palkkiota vastaan löytämämme tavarat kypärää lukuunottamatta. Kypärän kiillotimme paikallisella sepällä ja lahjoitimme Dantelle tämän päätä koristamaan.

Kaupungista palasimme metsään, jossa aiemmin tapasimme luolan edustalla naispuolisen samoojan, joka varoitti sen mahdollisesta uudesta asukista. Päätimme uskaltautua sateen liukastamaan luolaan askeliamme varoen vain kohdataksemme pelon vauhkoonnuttamia lepakoita ja susia. Jouduimme lopettamaan nämä luontokappaleet hengissä selvitäksemme ja jatkoimme syvemmälle luolan uumeniin.
Luolassa riehui vapaana erilaisia maagisia petoja, jotka voitimme raivokkaan taistelun jälkeen. Luolastoa tutkiessamme kimppuumme kävi varoittamatta vihaisen oloinen puolituinen, joka oli leiriytynyt nuotion ääreen. Valitettavasti jouduimme puolustautumaan, Garenin ja Menokin taikojen edessä puolituinen oli voimakkaista esineistään huolimatta voimaton. Tutkin ruumiin ja sain selville, että varastettuaan taikaesineensä pääkaupungin akatemiasta, tämä maahinen oli paennut näihin luoliin. Päiväkirjastaan päätellen hän oli alkanut yhä paranoidimmaksi ja yhä varmemmaksi siitä, että joku tulee hänen tavaroitaan noutamaan.
Tavarat päätyivätkin arvoiseensa käyttöön Garenin ja Menokin taistellessa niistä, Garenille päätyi nyt jo toistamiseen anastettu voimakas maagin kävelysauva, Menokille edesmenneen maahisen viitta.
Syvemmälle jatkaessamme törmäsimme myrkyllisiin hämähäkkeihin ja lopulta päädyimme kääpiölinnoituksenkin pohjalla olleeseen veden täyttämään luolaan. Vastassamme oli lauma nuoria mustia lohikäärmeitä sekä nuori aikuinen lohikäärme. Kiivaan taistelun jälkeen aloimme päästä voitolle, magian värjätessä ja täyttäessä luolaston. Kavala lohikäärme sylki happoa, täytti luolastoa pimeydellä estäen taikojen heittämisen ja mokoman suomutkin vaikuttivat välillä estävän taikojen tehoamisen.
Lopulta luolasto oli vapaa lohikäärmeiden kauhuista ja saimme ilomielin kerättyä lohikäärmeiden keräämät aarteet parempaan käyttöön.

Ylöspäin lähtiessämme palasimmekin kääpiöiden linnoitukseen johtaviin käytäviin, koska olimme saaneet suuren pedon kaatamisesta itsevarmuutta tutkia siellä sijainnut, varoituksia täynnä ollut, lukittu ovi.
Löysimme kuolleita bugbeareja täynnä olleen aarrekammion, jonka seinustalla seisoi epäilyttävän oloinen aseistettu haarniska. Kokeilin seuralaisteni luvalla paikan ansoitusta heittämällä kiven erästä arkkua kohden, jolloin haarniska heräsi eloon. Haarniska jopa vastusti osan Menokin ja Garenin mahtavista taioista, mutta lopulta kaatui ylivoimamme tieltä. Rukouksella vapautiin paikan lopuista ansoista ja avasin läheiset lukot. Dantelle saimme nyt elottoman sotisovan ja Garen nosti viittansa kätköihin voimakkaan oloisen sotakirveen. Mitä moinen heiveröinen maagi sellaisella ajattelee edes tekevänsä?

Uusine rikkauksinemme, entistä kokeneempina päädyimme paikallisten teiden sulkemisen takia takaisin kylään, jossa tapasin nykyiset matkakumppanini. Pormestari ohjasi meidät paikallisen varuskunnan johdon puheille, tehtävänä koittaa ratkaista kylän lähellä sijaitsevien ylänköjen barbaarien aiheuttaman uhan.

Portista ulos päästyämme hakeuduimme sateelta suojaan läheiseen kryptaan ennen barbaarien kohtaamista. Olin lukenut kylän oppineen luona ja keskustellutkin tämän kanssa kryptan historiasta sekä siellä mahdollisesti kummittelevasta ritarista. Löysimmekin tämän haamun tervehtimässä meitä, antaen meille mahdollisuuden suorittaa kolme testiä. Jouduimme taistelemaan minotaureja ja varjo-olentoja vastaan, jotka Danten lähitaistelutaito ja ystävieni mahtavat taiat kaatoivatkin helposti. Suurimpana kauhuna kohtasimme valtavan Balorin, jonka nähdessään Dante lähti peloissaan pakoon. Oudon urheuden puuhkassa kävin tämän hirmun kimppuun ja osuttuani siihen onnenkantamoisellani koko olento katosi savuna ilmaan. Lopulta saatoimme ritarin onnistuneiden testiemme myötä haudanlepoon ja samalla saimme luvan käyttää ritarin varusteita tulevissa taisteluissa. Sotisovan lahjoitimme Danten käyttöön, kun taas löytämämme mahtavan jäämyrskyjä kutsuvan taikasauvan luotimme Garenin käyttöön.

Levättyämme ja uusin varustein varustettuina barbaarien etuvartio kaatui edessämme kuin heinää, ja etenimme eläinten väijyttämän reitin läpi barbaarileirin selustaan. Löysimme luolan, jota barbaarit käyttivät suojana talven kylmiltä tuulilta ja etenimme vähin äänin muun leirin huomaamatta sinne. Ansoista huolimatta selvisimme pajan kuumuuden ja vasaroiden kilkkeen johtamana suureen luolaan, jossa oli kaltereilla vahvistettu tyrmä sekä voimakkaasti aseistettu vartiosto. Tästä hädintuskin selvittyämme mursimme kalterit ja löysimme barbaarien vanhan, viisaan, mutta voimakkaan entisen johtajan. Hän halusi väkisin mukaamme pysäyttämään nykyisen puoliörkkinousukkaan ja tämän tausttalla vaikuttavan katalan shamaanin, vaikei meillä ollut hänelle edes kunnon varusteita. Päädyin sitomaan vakavasti haavoittuneen Danten haavat ja antamaan hänelle mahdollisuuden levätä sellissä, jolloin hän antoi sotavarusteensa oudon jalomielisesti vanhan päällikön käyttöön.

Ilman entisen barbaarijohtajan raivoa ja voimaa emme olisikaan hänen petturimaisista alamaisistaan selvinnyt. Rankkojen taistelujen jälkeen löysimme ogrejen kanssa sopimuksia tehneen nykyisen barbaarijohtajan, joka ylivoimalla kävi kimppuumme. Magian ja taistelun raivotessa pyrin auttamaan haavoittuneita toivoen, että selviäisimme moisesta ylivoimasta. Pidättelin vähäisillä taikavoimillani joitain vastustajistamme tasapainottaakseni taistelun kulkua, ja lopulta selviydyimmekin voittajina.
Edesmenneen puoliörkkipäällikön suunnitelmista selvisi, että hän oli sopinut kolmannen osapuolen kanssa hyökkäyksestä Blacksworthin kylään, sillä aikaa kun tämä tuntematon osapuoli kaappaisi kylässä vierailevan henkilön panttivangiksi. Päällikön jättäessä meille hyvästit, kiiruhdimme hakemaan Danten ja palaamaan kylään.

Vielä porteilla kaikki vaikutti vielä normaalilta, mutta juuri kun saimme palkkiomme, palkitsijamme teloitettiin varjoista pelkurimaisesti ammutulla vasamalla. Emme voineet kuin käydä taistoon hyökkääjiä vastaan, edeten majataloon.

<Tekstiä on kadonnut tai poistettu pitkä pätkä, luultavasti useita virkkeitä tai jopa kappaleita.>

Lopulta palasimme voittajina Culdenyn satamakaupunkiin ja suuntasimme meriteitse kohti Aielundin kuuluisaa pääkaupunkia.

Olimme näiden parin viikon aikana tutustuneet toisiimme enemmän ja kehittyneet yllättävän paljon taidoiltamme seikkailun saralla. Maagiset kykymme ja seikkailujen kuluessa löytämämme varusteet olivat kasvattaneet voimavarojamme huomattavasti.

Rikkauksiakin oli kertynyt kullassa mitattuna suuret määrät, onneksi ne kulkivat kätevästi voimakkaasti lumotussa huomaamattomassa kukkarossani. Hävetäkseni täytyy myöntää, että olen kahminut karhun osan ryhmämme rahavaroista, jättäen ystäväni vähemmälle varallisuudelle. Olen tosin luvannut tarjota taitojani ja varojani tarpeen tullen heidän käyttöönsä, mutta maahisystäväiseni ei ole juuri tästä järjestelystä pitänyt. Hän nähtävästi edelleen omistushaluisesti kahmii rikkauksia kun luulee voivansa tehdä sen huomaamatta. Kiinni jäädessään Menok alkaa käymään löydöksillä, joihin seuralaisillamme on tasaveroinen oikeus kiivasta kauppaa, jos huomaa ne itselleen turhiksi. Osittain tosissani olen uhkaillut, että moisella menolla ja etenkin Garenin kaltoinkohtelulla parannustaitoni voivat muuttua hänelle maksullisiksi, mutta taistelun tuoksinassa en ole uhkauksiani tohtinut tarpeen tullen toteuttaa. Kerran myönnän parantaneeni tätä ahneelta vaikuttavaa matkakumppaniani hieman tarvetta kivuliaammin.

Voin valehtelematta sanoa, että sateen kastelemista matkalaisista on muodostunut varsin vaikuttava näky.
Menokin nyt huputettu salaperäinen hahmo matkaviitan uumenissa, sen alta vilahtavassa aateliselle sopivassa hienossa asussa, mukanaan voimakas varsijousi sekä maaginen tikari; Garenin ylväs hahmo värjätyssä matkaviitassa, kevyesti suojatussa velhonkaavussa, hänen kehittyvistä taistelijantaidoistaan kielivän voimallisen kääpiöiden takoman taistelukirveen roikkuessa kevyesti hänen kylkeään vasten; näistä kahdestä näkee, etteivät he ole enää mitään helposti sivuutettavia tai ryöstettäviä köyhiä matkalaisia.
Omaa varustustani en voi yhtä mairittelevasti kuvailla, olen yhä sama vanha huomaamattoman ja vaatimattoman näköinen mies matkalaisvarustuksessani, keihästä kävelysauvanani käyttäen, linko vyössäni roikkuen. Iästäni huolimatta en malta enää odottaa, mitä tarinoita ja kadotettua tietoa löydänkään matkatessani näiden kahden voimakaan taikuudentuntijan seurassa.
o_O;
Chestbursted
regular
 
Posts: 32
Joined: Fri 17 Dec 2004, 18:44
Location: Tampere, joskus Pöytyä

Postby Chestbursted » Tue 27 Feb 2007, 19:07

Pelimuoto: Moninpeli
Moduuli: The Aielund Saga Act II
Pelaajat: Garen, Menok, Welmar

Varoitus: Päiväkirjamerkinnät kertovat melko yksioikoisesti koko moduulisarjan juonen.

Aielundin pääkaupunkiin suuntaavan merimatkamme aikana tapahtui yllättävän paljon. Raikkaan meri-ilman, keinahtelevan kannen, oksentelevan Garenin ja lokkien kirkunan lisäksi kimppuumme kävi yllättäen merirosvoalus. Mielenkiintoiseksi tapauksen teki, että olimme voimakkaasti aseistetun sotalaivan matkustajia. Heräsimme hyökkäyksen ääniin ja etenimme kannelle kiiruhtaen. Kannella kävi kiivas taistelu sinne merirosvojen ja laivamme miehistön kesken. Osa merirosvoista pysytteli oman aluksensa kannella pommittaen meitä loitsuillaan ja räjähtävillä vasamilla. Loukkaannuin välillä erittäin pahasti, mutta ystävieni parannustaitojen turvin säilyin hengissä.

Miehistö tyhjensi taistelukokemuksellaan laivansa kannen Garenin ja Menokin mahtavien taikojen kaataessa vihollisaluksen kannella olevat kuihtuneina ja palavina kasoina maahan. Yksissä tuumin päätimme lähteä tutkimaan vihollisalusta hyökkäyksen syyn selvittämiseksi, vain kohdataksemme erittäin voimakkaan merirosvokapteenin. Laivojen kansilla käydyn kamppailun jäljiltä voimamme olivat melko verotettuja, mutta Menokin tulivasamien ja Garenin lumotun kirveen voima yhdessä voittivat lopulta merirosvokapteenin mahdin. Kapteenin hytistä löysimme oudun dokumentin, joka sisölsi ulkopuolisen tahon köskyt hyökätä meidän aluksemme kimppuun. Tutkimme laivan ruuman arvoesineiden toivossa, vain huomataksemme, että laiva oli pahasti vaurioitunut ja tulessa. Liekkien keskellä pakenimme uppoavasta laivasta omaamme ja ilmoitimme tilanteesta kapteenille.

Onneksi loppu matkasta sujui rauhallisesti ja saavuimme satamaan turvallisissa merkeissä. Valitettavasti satamassa törmäsimme heti ongelmiin. Aiemmin pienessä satamakylässä tapaamamme kalastaja oli joutunut ongelmiin pääkaupungin satamaa riivaavan jengin kanssa. Päädyimme lopettamaan jengin toiminnan tavernasta mukaan palkkaamamme barbaarittaren ja Garenin lähitaistelutaitojen avulla.

More to come?
o_O;
Chestbursted
regular
 
Posts: 32
Joined: Fri 17 Dec 2004, 18:44
Location: Tampere, joskus Pöytyä


Return to Kulmapaikka

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest

cron