Tämä projekti ajoittui jonnekin yhdeksännen luokan tietämille, eli vuosiin 1999-2000. Muistan sen koska tein koneen sylinterinkantta käsitöissä koululla, koska sinne hankittiin ristisyöttöpöydällinen (käsikäyttöinen) pystyjyrsin/pylväsporakone.

Kyseessä on siis varsin pieni nelitahtinen bensiinimoottori. Sylinterin halkaisija on 10 mm ja iskunpituus muistaakseni 10 mm (tai mahdollisesti 12 mm, mutta veikkaisin 10, koska kolmannessa projektissani oli 12 mm ja se oli kyllä liian pitkäiskuinen halkaisijaan nähden, tarkistan tämänkin joskus kotona käydessä). Tällöin iskutilavuudeksi tulee alle 1 kuutiosenttimetri (0.785 cm3 jos tarkkoja ollaan ja iskunpituus oli 10 mm eikä 12).

Kampikammio oli sorvattu n. 35 mm teräksestä. Muiden pienoismoottoreideni tapaan siinä on kaksoislaakerointi kampiakselille. Kampiakseli puolestaan oli 6 mm teräksestä, johon on tuttuun tapaan hitsattu n. 20 mm halkaisijaltaan oleva laippa johon kampitappi on kiinnitetty kierteillä. Tässä moottorissa myös kiertokanki on terästä ja se on valmistettu 6 mm terästangosta sorvaamalla varsi kapeaksi ja takomalla päädyt litteiksi ja poraamalla niihin reiät kampitappia ja männäntappia varten.

Mäntä oli pronssista sorvattu ja männäntapin reikä oli porattu käsiporalla kuten muissakin moottoreissani. Männäntappi oli terästä, halkaisijaltaan n. 2,5 - 3 mm (en muista varmaksi, pitää mittailla muutenkin kaikki joskus uudelleen kun olen jo unohtanut mittoja). Sylinteri oli myös terästä, sorvattu n. 25 mm tangosta, ilman erillisiä sylinteriputkia koska teräs kestänee kulutusta melko hyvin ja toisaalta mikäli tarvetta tulisi kulumisen tai vaurion seurauksena, on nelitahtikoneen sylinterin valmistus huomattavasti helpompaa kuin kaksitahtisen, koska ylösvirtauskanavia ja pakoaukkoa ei tarvitse tehdä.

Sylinterikansi oli tehty alumiinin palasta koulussa jyrsimällä. Eli yläpuolelta siihen jyrsittiin tilaa venttiilikoneistolle, päädystä laakeroinnit nokka-akseleille sekä nokka-akseleiden vetoa välittäville hammasrattaille, alapuolelta porattiin venttiilien ohjureiden reiät sekä koneistettiin istukat suoraan alumiiniin. Sivuilta porattiin imu- ja pakoaukot sekä toiseen päätyyn porattiin reikä sytytystulpalle. Yläpuolella kuvissakin näkyy myös öljykanavat joiden piti kuljettaa voiteluöljyä nokka-akseleiden rattaiden muodostamalta öljypumpulta itse laakereille sekä pleksiseen kanteen jossa kulki kanavat toisen päädyn laakereille sekä venttiilien kohdilla oli pienet reiät joista öljyä piti ruiskua myös venttiileille.

Venttiilit oli sorvattu 6 mm teräksestä, varren paksuus oli muistaakseni 1,5 mm ja venttililautasen leveys n. 4,5 mm. Venttiileillä oli erilliset ohjurit teräksestä valmistettuna. Venttiilien painimien kanssa en keksinyt helppoa ja hyvää ratkaisua, joten tarkoituksena oli yrittää vain jotenkin kiinnittää pienet paininlevyt esim. tinaamalla tai vastaavalla tavalla venttiilinvarsien päähän.
Oikestihan niissä käytettäisiin eräänlaisia holkkeja jotka painuvat varressa olevaan syvennykseen, tai esim. ruohonleikkurissa venttiilinjousta pitelevä levy on suoraan tuossa syvennyksessä ja reikä josta sen saa pujotettua pois on epäkeskeisesti levyn reunalla.
Myös venttiilinvarren läpi pujotettava sokka olisi kenties tällaiseen tapaukseen sopiva (ei kenties pitemmässä käytössä kestävä etenkään vahvoilla jousilla), mutta päättelin, että noinkin pienestä koosta johtuen en onnistuisi tuollaisia lukituksia tekemään (pienin poranterä joka meiltä löytyy tällä hetkellä on normaali 1 mm terä, joten varren ollessa 1,5 mm...).

Koska painimet siis piti suoraan juottaa tai muuten saattaa kiinteästi ja heilumattomasti venttiilinvarsiin kiinni, oli nokka-akselien tarkoitus painaa niitä suoraan ilman erillisiä paininvipuja tai paininkuppeja. Mikäli lukitus olisi toteutettu esim. sokalla ja prikalla joka pitelee jousta, olisin päätynyt paininkuppien käyttöön koska se olisi ollut huomattavasti helpompaa ja toimintavarmempaa kuin keinuvivut tms.

Nokka-akselit oli sorvattu muistaakseni 12 mm teräksestä, koska niissä tarvittiin paksumpi osa josta piti koneistaa suoraan nokka-akselien materiaaliin hammasrattaat joilla veto toiselta akselilta toiselle olisi välitetty. Koska minulla ei laitteita ole tehdä tuollaisia kunnolla, oli suunnitelmissa valmistaa ne viilaamalla manuaalisesti. Kuitenkaan tähän mennessäkään niitä ei ole edes yritetty vielä tehdä. Tietysti kitkattomampi vaihtoehto olisi ollut suora hihnaveto molemmille akseleille, mutta jälleen kannen pienestä koosta johtuen akselien välimatka toisistaan ei sallinut tällaista ratkaisua. Akselien nokat tein niin, että jätin nokan kohdan sorvatessa niin paksuksi kuin nokan huipun säde akselin keskipisteestä on, ja käsiviilalla viilasin tuon materiaalin pois jättäen jäljelle vain itse nokan. Hieman aikaa ja vaivaa se vei mutta melko helppo tapa loppujenlopuksi. Nokan ajoitusta en ole sen kummemmin laskenut tai miettinyt, eikä liene ihan päälimmäinen ongelma tässä koneessa. Nokka-akselin veto siis piti tulla kampiakselilta pienen hammashihnan välityksellä ja kuvissa näkyykin kampiakselilla hihnapyörä. Muistaakseni en löytänyt romulootastani täsmälleen oikealla hammasluvulla olevaa ratasta nokka-akselin päähän ja sekin piti siis valmistaa itse. Toisaalta myös kaikki hihnat joita romulootassani oli, olivat katkaistuja... :D

Sytytystulppa piti myös tehdä itse, koska tähän koneeseen riittävän pieniä ei yksinkertaisesti ole missään yleisesti käytössä, enkä toisaalta ole kysellyt tai edes haluaisi etsiskellä mistään pienoismalliliikkeistä, koska rakenteluani on aina ohjaillut myös halu tai tarve tehdä mahdollisimman paljon osista itse. Toisaalta ilman parempia työkaluja esimerkiksi kunnollisten rattaiden valmistus itse on todella vaikeaa tai käytännössä mahdotonta.

Kaasutinta ei tähän koneeseen vielä ehditty valmistaa tai edes suunnitella.

Vaikka tämän koneen käyntimahdollisuudet ovatkin erittäin heikot ainakin nykyisellä kannen ja nokka-akselien rakenteella, johtuen enimmäkseen kitkasta sekä toisaalta toleranssi-/tiiviysongelmista venttiilien kanssa, ei tätä projektia ole varsinaisesti hylätty eli päätetty ettei sitä kannattaisi jatkaa. Se vaan jäi kesken ja odottelee jos joskus vielä jotain tapahtuisi. Sitä varten pitäisi käytännössä saada ensin parempia työkaluja eli edes normaali ristisyöttöpöydällinen pystyjyrsin sekä parempi/tarkempi sorvi. Näin pienen nelitahtimoottorin käyntiin saaminen ja nimenomaan itse valmistettuna olisi kyllä niin hienoa, että motivaatiota kyllä löytyisi jos vaan työkaluja löytyisi.

Jatka nykyisen projektini sivulle Pienoismoottorit - Uusi 2T.